Charles Darwin syntyi varakkaan perheen viidenneksi ja toiseksi nuorimmaiseksi lapseksi. Hänen isänsä oli lääkäri Robert Darwin. Nuori Charles osoitti jo varhaisella iällä kiinnostusta luonnontieteisiin ja keräilyyn. 
Hän menestyi koulussa kohtuullisesti, ja 16-vuotiaana vuonna 1825 hän hakeutui kesäksi lääkäri-isänsä avustajaksi hoitamaan vähävaraisia. Myöhemmin Charles hakeutui Edinburghin lääketieteelliseen yliopistoon samaan aikaan veljensä kanssa, mutta ei kuitenkaan menestynyt lääkärin opinnoissa erityisen hyvin. Sen sijaan hän hakeutui opiskelemaan eläinten täyttämistä.
Darwin hakeutui toisena yliopistovuotenaan luonnontieteellisen seuran jäseneksi, joissa hänen kiinnostuksensa evoluutioteoriaan heräsi. Tuolloin vallalla oli Jean Baptiste Lamarckin kehittämä lamarckismi-teoria, josta Darwin kiinnostui. Hänen isänsä ei ollut erityisen suopea ajatukselle lääketieteen opintojen hylkäämisestä, mutta lähetti kuitenkin poikansa Cambridgen yliopistoon. Darwin ei ollut erityisen hyvä opiskelija, hän piti enemmän luonnossa oleilusta ja erilaisista aktiviteeteista.
Purjehdus maailman ympäri
Yliopistoaikoinaan Darwin tutustui läheisesti kasvitieteilija John Stevens Henslowiin, joka ehdotti myöhemmin, että Darwin lähtisi mukaan purjehdukselle kohti Etelä-Amerikan rannikkoa HMS Beagle aluksella, jota ohjasi ja johti kapteeni Robert FitzRoy. Darwin oli luonnollisesti kiinnostunut, mutta hänen isänsä vastusti ajatusta. Lopulta isä suostui kuitenkin vakuuttelun jälkeen rahoittamaan poikansa matkaa, vaikka uskoikin sen olevan ajan tuhlausta.
Matka alkoi 27. joulukuuta vuonna 1831, ja alkuperäisen suunnitellun kahden vuoden sijaan se kesti viisi vuotta. Koko tuon matkan ajan Darwin keräsi näytteitä ja muistiinpanoja matkaltaan. Hän lähetti kirjeitä ja myös joitakin näytteitä Cambridgeen, mutta kopioi myös järjestelmällisesti omat havaintonsa päiväkirjaansa, jota hän kirjoitti perheelleen.
Darwin keräsi matkallaan muun muassa havaintoja merieläimistä ja hyönteisistä. Hän kirjoitti myös muistiinpanoja geologiasta eri puolin maata. Patagonian alueelta Darwin löysi muun muassa fossiilien luita kerätessään simpukan kuoria. Nämä löydökset herättivät suurta kiinnostusta hänen kotimaassaan. Jo matkansa aikana Charles Darwinin Lajien synty -teoria alkoi kehittyä hiljalleen. Tosin kuin moni hänen luonnontietelijä kollegoistaan, Darwin oli varma että ihmisten ja eläinten välillä ei ollut suurta eroa kehityksessä. Hän oli lisäksi vahvistanut käsitystään siitä, että kaikilla ihmisillä eri puolilla maailmaa on oltava yhteinen esi-isä.
Ei Gonzoa ilman Darwinia
Darwin oli aikansa suuri seikkailija ja hänen jos haluat astua Darwinin saappaisiin, voit tehdä sen Gonzon matkassa, Gonzo’s Guest -pelissä. Parhaat paikat pelaamiseen löydät vaikkapa tutkimalla verovapaat nettikasinot ilman rekisteröintiä. Siinä missä Charled Darwin tutki jo tunnettuja paikkoja, on Gonzo’lla NetEntin peliin kehitellyssä tarinassa huomattavasti ahtaammat paikat. Miesten tarinoissa yhtäläistä on kuitenkin matkan suunta: sekä Darwin että kiihkeä konkistadori Gonzo matkasivat tahoillaan, jälkimmäinen toki kuvitellusti, kohti Etelä-Amerikkaa. Darwinin oma, oikeastikin tapahtunut seikkailu sai alkunsa joulukuussa vuonna 1831 siinä missä kuvitteellisen, mutta sitäkin eläväisemmän Gonzon matka alkoi jossakin 1600-luvun tietämillä.
Darwinin aarteita olivat näytteet ja muistiinpanot, joita hän keräsi monta vuotta kestäneen matkansa aikana. Hänen suurimmat havaintonsa koskivat mm. hyönteisiä ja merieläimiä. Toisin on kolikkopelissä Gonzon tilanne: häntä eivät paljon hyttyset, hämähäkit tai muutkaan elävät olennot kiinnosta, eivät edes entiset purjehduskumppanit. Gonzo jättää oman porukkansa satamassa ja yön pimeydessä poistuu paikalta.
Mitä hän sitten pelissä oikein havittelee? Perun muinaiskansojen sanoinkuvaamattoman suuria rikkauksia tietenkin! Darwinin kaltaiset toimet eivät siis Gonzoa pelissä kiinnosta, vaan hänen kiintopisteenään ovat muinaiset rauniot ja niiden alta paljastuvat aarteet. Jotakin voimme silti tältä pullealta espanjalaismieheltä, fiktiiviseltä sellaiselta, kuitenkin oppia. Omien unelmien tavoittelu ei ole koskaan pahasta, ja toisinaan se vaatii suuria uhrauksia.
Paluu Englantiin
Gonzot sikseen, palatkaaamme jälleen takaisin kylmään todellisuuteen. Darwin palasi Englantiin lokakuun 2. päivä vuonna 1836 ja oli jo matkansa aikana saavuttanut melkoisesti mainetta luonnontieteilijöiden keskuudessa. Stevens Henslow oli varastoinut hänen Cambridgeen lähettämät kirjeensä ja antanut asiasta kiinnostuneiden kollegoiden lukea niitä.
Darwin ehti vierailemaan sukulaistensa luona vain pikaisesti, sillä hänen oli kiirehdittävä takaisin Cambridgeen lajittelemaan ja järjestelemään kokoelmaansa muiden luonnontieteilijöiden kanssa. Henslow otti vastuulleen kasvinäytteet, olihan hän kasvitieteilijä. Isänsä rahoituksen tuella Darwinin oli mahdollista järjestellä myös muita näytteitä ja hän kiersi ympäri Lontoota etsien sopivia henkilöitä tutkimaan ja lajittelemaan näytteitään, jotka sisälsivät muun muassa fossiilien luita.
Saman vuoden joulukuussa Darwin palasi Cambridgeen kirjoittaakseen päiväkirjansa puhtaaksi ja järjestelläkseen löydöksensä. Ylityöllistettynä ja uupuneena Darwin joutui kuitenkin pian jäämään sairaslomalle jonka jälkeen hän jatkoi toivuttuaan teorioidensa kehitystä.
Charles Darwin ja lajien synty
Lajien synty ei ollut Darwinin ensimmäinen kirja, vaan hän oli jo saavuttanut mainetta kirjailijana aiemmista teoksistaan julkaisemalla matkapäiväkirjansa ja teoriansa koralliriuttojen muodostumisesta. Charles Darwinin tunnetuin kirja Lajien synty julkaistiin vasta vuosia aiempien julkaisujen jälkeen, kun Darwin oli saanut muokata teoriaansa ja järjestellä havaintojaan. Charles Darwinin Lajien synty -kirjan ensimmäinen painos tuli 24 marraskuuta 1859, jolloin hänen purjehdusmatkastaan oli kulunut yli 20 vuotta.
Koska Darwin oli tutkinut asiaa jo vuosikymmenien ajan, hän pystyi johdonmukaisesti perustelemaan havaintonsa kirjassaan ja puolustamaan näkemyksiään sen ajan vallalla olevaa käsitystä vastaan. Luonnontieteellisten alojen ymmärrys oli kehittynyt kovaa vauhtia ja vaikka kirja herättikin runsaasti kriitiikkiä, se otettiin myös innolla vastaan.
Uskonnollisessa mielessä evoluutio oli ongelmallinen käsite, sillä se ei sopinut luomiskertomukseen. Katolinen kirkko vastusti ajatusta vähittäisestä kehittymisestä, mutta toisaalta monet katolilaisuutta tunnustavat biologit eivät nähneet ristiriitaa teorioiden välillä, vaan argumentoivat, ettei luomuskertomusta ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi faktaksi.
Darwinin vanhuus ja kuolema
Charles Darwin jatkoi työtään intohimoisesti lähes elämänsä loppuun asti. Hän sairasteli melko paljon viimeiset 20 vuotta elämästään. Hän julkaisi vielä Lajien synnyn jälkeen teoksia, jotka käsittelivät muun muassa eläinten ja ihmisten käyttäytymistä ja niiden yhteyttä luonnon valintaan. Tämä on luonut pohjan myös evoluutiopsykologian tieteenalalle. Darwinin teoria on myös täydentynyt nykyteoriassa.
Darwinille diagnosoitiin sydänperäisiä ongelmia ja hänen kuolinsyynään pidettiin sydänkohtausta. Nykytiedon varassa on kuitenkin epäilty, että Darwin saattoi kärsiä loistartunnasta, jonka on oli mahdollisesti saanut Etelä-Amerikan matkallaan. Darwin kuoli kotonaan perheensä ympäröimänä huhtikuun 19. päivä, vuonna 1889. Viimeisinä sanoinaan Charles Darwin kertoi vaimolleen Emmalle, ettei pelkää kuolemaa ja muistutti häntä siitä, miten hyvä vaimo Emma oli ollut. Hän kiitteli myös lapsiaan hyvästä hoidosta ja oli ylpeä heistä.
Charles Darwin oli alun perin tarkoitus haudata kotikylänsä hautausmaalle, mutta kollegoidensa pyynnöstä hänelle järjestettiin hautapaikka Westminster Abbeyn hautausmaalla Isaac Newtonin läheisyyteen. Darwinin hautajaisiin osallistui useita kollegoja, perhe ja sukulaisia, jotka saapuivat kunnioittamaan hänen muistoaan.